Tänään vietän piiiiitkästä aikaa päivää (eli vuosi sitten viimeksi), jolloin haluan keskittyä mun jumalasuhteeseen. Mä tiedän, että kun Jumala puhuu, niin voi tapahtua paranemista.
Mietin tänään, että olen halunnut pitkään jotakuta, joka pystyisi ottamaan mun kaikki osani vastaan ja tunteeni vastaan. Ihmisistä en ole sellaista löytänyt. Kuinka voinkaan? Kukaan ihminen ei voi olla täydellinen ja ehkä oma luottamukseni ihmisten kykyyn myös horjuu.
Tänään kun rukoilin, niin taas kerran koin, että mun Luoja, Jumala voi ottaa kaiken vastaan. Häntä kutsutaan Raamatussa kallioksi, linnaksi ja suojamuuriksi. Eikö juuri tällaista vahvutta vasten voi tuoda kaikki tunteensa turvallisesti esiin. Eikö juuri tällainen muuri kestäisi sitä teini-ikäisen osani kapinaa ja epäilyksiä? Kyllä!
Jumala tietää mut millainen oon ollut syntymästäni lähtien ja mitä on ollut matkan varrella. Siksi hän ymmärtää mun epämääräisiä reaktioita, joita ite en ymmärrä, joita muut ei ymmärrä. Joita terapeutti voi yrittää jollain tavalla ymmärtää. Mutta Hän ymmärtää täysin. Mun Muuri joka kestää kaiken!
Voi, haluaisin opetella luottamaan tähän Muuriin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.